Kivesjärvi on järvi Paltamossa samannimisessä kylässä. Sen keskisyvyys on neljä metriä ja syvin kohta kuusitoista metriä. Kivesjärven pituus on kymmenen kilometriä ja leveys enimmillään viisi kilometriä. Kivesjärven pinta-ala on 27 neliökilometriä, joten se on Suomen 136. suurin järvi.

Järvessä on paljon saaria ja luotoja. Kivesjärvi laski aikaisemmin Alanteenjokea Oulujärven Alanteenlahteen, mutta 1800-luvun alkupuolella tapahtuneessa vesireittien kunnostustöissä Kivesjärvelle kaivettiin uusi laskujoki, Varisjoki, joka päättyy Oulujärven Varislahteen. Jonkinlaisena uomana myös Alanteenjoki kuitenkin vielä esiintyy, vaikka siinä olevan Alanteenjärven pinta normaalitasollaan onkin 30 senttimetriä Kivesjärven pintaa ylempänä. Silti Kivesjärvi luokitellaan vielä myös bifurkaatiojärveksi. Varisjoen kaivamisen johdosta vedenpinta Kivesjärvessä laski pari metriä. Kives- ja Oulujärven tasoero on 12 metriä.

Kivesjärvi tunnetaan myös kulttuuripersoonistaan, näistä tunnetuimpia ovat taiteilija Pekka Halonen ja runoilija Eino Leino. Halonen on maalannut Kivesjärvellä kesän asuessaan mm. teokset Neijot niemen nenässä, Vainolaista vastaan sekä Syysmaisema. Eino Leinolla on teos Kivesjärveläiset.

300 m x 100 m kokoisen pienen saaren pohjoisrannalta on löydetty kvartsi-iskoksia merkkinä kivikautisesta asuinpaikasta.

Laajalahden laavu on kyläyhdistyksen ja osakaskunnan laavu, joka on vapaassa käytössä. Laavun lisäksi pienessä niemessä on halkovaja ja wc.

Laajalahden laavun läheisyydessä on Kivesjärven kyläyhdistyksen tekemä lähdevesipiste, josta myös osa kyläläisistä hakee juomavetensä kaivojensa rautapitoisen veden vuoksi. Vesi juoksee läpi vuoden putkea pitkin junaradan toiselta puolen olevasta lähteestä. Käyttö on sallittu omalla vastuulla.

Aiemmin Kivesjärvi on laskenut vetensä Alanteenjoen kautta Oulunjärveen.

Pieni saari, jonne kyläläiset kokoontuivat viettämään juhannusjuhlia. Tanssipaikka oli vanhalla perunapellolla. Saaressa perunat säästyivät paremmin hallalta. Saari on ollut myös väliaikainen hautausmaa, ennen kuin vainajat saatiin vietyä Paltaniemen kirkkomaahan.

Toiminut muutaman vuoden 1940-luvulla. Vankeina suomalaisia karkureita ja mustan pörssin kauppiaita. Leirillä on ollut vankeja 50-110. Osa vangeista oli vankileirillä 2-3 kuukautta, osa pidempään. Vangit kulkivat tekemässä metsä- ja uittotöitä. Luottovangit tekivät töitä myös lähistön taloissa, esim halkoja. Leirillä oli vartijoiden rakennus, vankien rakennus, savusaunat, kellari, portti, jolla oli vartija. Alueella ei ollut aitaa ympärillä, vain portti. Tuolloin alueella oli aavaa ja kaikki puusto on kasvanut leirin jälkeen. Leirin loputtua rakennukset purettiin ja myytiin. Savusauna jäi hieman pidemmäksi aikaa paikalle. Jäljellä olevat kivijalat ovat sammaleiden alla.

Kalaisa Kongasjoki laskee Osmankajärvestä Kivesjärveen. Presidentti Urho Kekkonen on ollut uitossa nuorena miehenä Kongasjoella. Kongasjoen varrella on kodat ja levähdyspaikkoja joen varressa.

Kivesjärven asema avattiin virallisesti v. 1930, kun rataosuus Kiehimä-Vaala avattiin junaliikenteelle. Ensimmäinen juna Kivesjärvelle tuli v. 1929. Asema on käsittänyt asemarakennuksen, neljä taloa sekä niihin kuuluvat navetta, halkovaja ja sauna. Lisäksi alueella on ollut pesutupa, korjauspaja, resinatalli ja vesitorni. Asema oli nuoriso kokoontumispaikka 60- ja 70-luvuilla. Siellä on ollut myös posti. Lipunmyynti päättyi asemalla v. 1983 ja henkilöliikenne 1993. Asema-alue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen alue ja on nykyisin täysin yksityisessä omistuksessa. Asemanaluetta voi katsella aseman rannan puolelta.

Aseman ranta on ollut kyläläisten uimarantana. Kongasjoen uiton aikana siitä nostettiin puita maalle ja rantaradalla oleville junavaunuille. Nykyisin asemanrannassa on Kivesjärven kyläyhdistyksen ylläpitämä levähdysalue, jossa on mm. nuotiopaikka, wc, pöytäkatos sekä kylämonumentti Pitkä Heitto.

Vaarainjoki on tunnettu omasta luonnonvaraisesta ja kookkaasta taimenkannastaan. Kalastaa voi vieheellä Kongasjoen kalastusluvalla ottaen huomioon taimenen rauhoitusajan. Vaarainjoki kuuluu Kivesvaaran retkeilyalueeseen. Levähdystä varten on pöytä ja penkit sillan kupeessa.

Pahalouhoksen alue on jyrkkää rinnemaastoa pystysuorine louhoksineen ja kuuluu Kivesvaaran retkeilyalueeseen. Levähdystä varten on pöytä ja penkit Pahalouhoksen alkupäässä. Alueella on rehevää, vanhaa ja järeää vaaranrinnekuusikkoa, jossa sekapuina esiintyy runsaasti hyvin kookkaita haapoja ja koivuja. Metsä rajoittuu länsirinteen alaosassa lehtojensuojelualueeseen.

Kivesvaara on Länsi-Paltamon korkein vaara, 293 metriä merenpinnan yläpuolella. Vaaran päältä näkyvyyttä on selkeällä säällä 20-30 km kolmen kunnan alueelle. Kivesvaaralla toimi laskettelukeskus vuosina 1989-95. Vaaralle ja sen lähialueelle on avattu monipuolinen retkeilyreitistö mielenkiintoisine luontokohteineen. Vaaran päällä on kaikkien käytössä oleva näköalatasanne, kota sekä Kainuun kivilajeja esittelevä kivinäyttely. Kivesvaaran retkeilyalue valittiin vuoden 2014 retkipaikaksi Suomessa. Kivesvaaralla on ollut kaksi näköalatornia ja hyppyrimäki.

Itkonrinteen yksityismaan luonnonsuojelualueilla on kulttuurivaikutteisia, lajistoltaan erittäin edustavia lehtoja, lehtokorpia ja lettokorpia.

Palasiksi hajonneen mustan meteoriitin löysi paltamolainen Pertti Huusko toukokuussa 1968. Malmigeologit pitivät palasia (114 g, 50 g ja 40 g) kuitenkin vain alueella yleisen mustaliuskeen kappaleina. Syksyllä 1980 erikoistutkija Kari A. Kinnunen tunnisti ne harvinaisen hiilipitoisen meteoriitin kappaleiksi. Kivesvaaran meteoriitti on harvinainen CM2 ryhmään kuuluva hiilikondriitti. Hiilikondriitit ovat keveitä meteoriitteja, sillä niissä ei ole kovin paljoa metalleja eikä raskaampia yhdisteitä. Kivesvaaran ominaispaino on vain 2.2, mikä vastaa suurin piirtein keveimpiä suomalaisia kivilajeja. Hiilikondriitit ovat primitiivisimpiä meteoriitteja ja ne ovat peräisin aurinkokunnan syntyajoilta.

Paikan koordinaatit: 64°27' N, 27°34' E

Luonnontilaisella Matalasuolla on lintutorni.

Itkonpuron soidensuojelualueella on kaakkoon viettävän rinteen puronvarsilla ja niiden välissä lajistoltaan ja kasvillisuudeltaan monipuolisia lehtoja, lehtokorpia ja lettoja. Purojen latvoilla on edustavia korpia, ja rinteen alapuolella lettorämettä.

Yölinnunkuru on Kainuun rehevään vaarajaksoon sijoittuva monipuolinen, 50,4 hehtaarin suuruinen luontokohde, jossa on erityistä vanhan luonnonmetsän lajistoa. Nimi Yölintu viitannee huuhkajaan, joka on pesinyt aiemmin kurun kalliojyrkänteellä. Alue on hieno esimerkki metsäyhtiön (UPM Kymmene) perustamasta yksityisestä suojelualueesta. Yölinnunkurulle pääsee merkittyä retkeilyreittiä pitkin ja retkeilyreitin alkupäässä, Valkeisen lammen rannalla on opastaulu sekä katos levähtämiseen.

Kallioilta avautuu upea näköala Valkeisen lammelle ja ympäröiville vaaroille. Kallion päälle on aikojen saatossa kasvanut sinne tänne paksuja rahkasammaltyynyjä, lisäksi kalliolla on runsaasti erilaisia jäkäliä. Palokärki ja muut kolopesijät ovat hakanneet kelottuneeseen mäntyyn yli kymmenen erilaista koloa. Kesäisin kannattaa kuulostella, kuuluisiko harvinaisen sinipyrstön liverrystä. Kallioilla on pöytä ja penkit levähdystä varten

Näsäsenpuron varressa on luontodirektiivin liitteessä mainitun uhanalaisen lajin esiintymä sekä huurresammallähde.

Komeat maisemat Osmankajärvelle päin ovat edessä, kun ajaa Raappananmäeltä pohjoiseen. Osmankajärven rannassa on vanhan kivikautisen asuinpaikan merkkejä.

Luonnontilaisella Joutensuolla on lintutorni.