Koulu toimi v. 1914-1967 ja se tunnetaan myös Kovalanniemen kouluna. Oma koulurakennus rakennettiin v. 1918. Alkuaikojen opettajia oli oululainen Sofia Ruotsalainen, jonka lauluja löytyy vanhoista koululaisten laulukirjoista. Toinen merkittävä opettaja oli Ida Heikkinen, joka teki elämäntyönsä Kovalanniemen koululla.

Poronsaari on ollut pitkään asuttu saari. Saarela-nimisen talon omisti 1900-luvun alkupuolella kapteeni Rihtniemi, jonka vieraana Eino Leino kirjoitti vintin ”kajuutassa” kivesjärveläisaiheitaan. Kapteenin veli toimi Kajaanin seminaarin johtajana. Poronsaaressa asui mm. Pekka Moilanen, postinkantaja, joka järjesti kevättalvisin nuorisoseuran hiihtokilpailut. Niihin saapui hiihtäjiä jopa Paltamon ulkopuolelta./p>

Kalaisa, 27 km² laaja järvi, jonka pohjasta on nostettu järvimalmia. Eino Leino sai paljon aiheita Kivesjärveltä ja sen historiasta.

Taiteilija Pekka Halonen vietti Virpelässä (Virpiniemessä) kesän v. 1895 nuoren vaimonsa kanssa ja luonnosteli siellä mm. taulun Neiet niemien nenissä, jossa on näkymää luonnonkauniista Virpelänniemestä. Eino Leino oli neuvonut paikan Haloselle ja hän vieraili usein taiteilijan luona tuoden postin mukanaan. Pekka Halonen on maalannut alueelta myös taulun Syysmaisema Kivesjärvellä.

Saaressa kerrotaan saksalaisen Fritz Remmlerin kasvattaneen metsästyshaukkoja tai -kotkia 1930-luvulla, mahdollisesti susien pyyntiä varten. Remmler omisti Kajaanissa eläintarhan ja välitti eläimiä muualle. Häntä epäiltiin myös saksalaiseksi vakoojaksi, jolloin eläinten kasvatus- ja välitystoiminta olisi ollut peitetoimintaa, mutta tälle tiedolle ei ole löytynyt perusteita.

Hakasuon seudun metsästysseuran metsästysmaja, joka on rakennettu alun perin metsätyömiesten kämpäksi. Sotien jälkeen valtion metsissä oli suuria hakkuita, sillä valtiolla oli kova rahan tarve johtuen jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista. Teerivaaran kämpälle oli majoitettu kymmeniä metsätyömiehiä ja hevosia. Myös lähiseudun taloihin oli sijoitettu savottalaisia. Puutavara ajettiin Hakasuon asemalle, jossa se lastattiin junaan. Osa ajettiin Mustolanlahden perälle lanssiin (kts. Mustolanlahden grillikota) Savotta kesti useamman vuoden.

Paikka on entinen puutavaran käsittelypaikka, jossa lähisavotoiden puut kuorittiin ja pommattiin veteen ja uitettiin Kajaanin tehtaalle. Paikalla on nyt grillikota ja veneelaskupaikka, jotka ovat kaikkien yleisessä käytössä.

Peltokankaalla, Haapalaiseen laskevalla sorarinteellä on Paltamon helluntaiseurakunnan omistama ja ylläpitämä hautausmaa, joka on nykyään kaikkien hautausmaiden tavoin yleinen hautausmaa.

Koulu toimi vuosina 1941-2014. Oma koulurakennus valmistui v. 1950 ja laajennus v. 1971.

212 metriä korkea mäki, jonka rinteillä on nähtävissä jääkauden jälkeisen Ancylus-järven rantakivikko. Hakasuon koululaisten mäenlaskupaikka.

Taipaleen tila, entinen Mannila, on alkuperäisiä savolaisasutuksen aikaisia taloja Kivesjärvellä. Se säästyi monta kertaa vainolaisen kostotoimilta, mutta viimein sekin polttettiin ja tilalle rakennettin uutta. Taipale toimi Kiveksen ruukin aikaan ”johtokeskuksena”, kunnes Hotellinkoskelle rakennettiin muhkeista hirsistä suuri, kaksikerroksinen ”kartano”. Tila siirtyi pakkohuutokaupassa Furuhjelmin suvulle. Eino Leinon tiedetään vierailleen Kivesjärvellä käydessään Taipaleessa. Noin 700 hehtaarin tilaan kuului myös Hakasuon mylly.

1930-luvulla tehty rautatieasema, jossa oli myös miehitetty asemarakennus 60-luvulle asti. Aseman kautta kuljetettiin mm. Hakasuon myllylle jyviä jauhettavaksi. Asemanhoitajana toimi sodan jälkeen eläkkeelle saakka Hilja Pohja. Hän ei ollut kyllä nimensä mukaan hiljainen vaan hyvinkin sanavalmis ja reipas tarttumaan työhön. Tavarankäsittelyä oli paljon. Maitotonkat lastattiin asemalaiturilta henkilöjunaan ja tavaraa tuli paljon rautateitse. Hän hoiti myös postiliikennettä monia vuosia.

Hautalan vanhan talon vieressä kasvaa ympärysmitaltaan Suomen suurimmaksi määritelty rauduskoivu. Sen ympärysmitta on 520 cm ja se jakautuu läheltä tyveä neljään haaraan. Korkeutta koivulla on n. 24 m ja sen latvuksen halkaisija on n. 18 m. Lähde: Lounema Risto, Suomen luonnon ihmeitä

Mylly rakennettiin 1800-1900 vuosisatojen vaihteessa ja laajennettiin 1930-luvulla, jolloin siihen tuli myös raamisaha. Myöhemmin tehtiin myös vehnämylly ja pärehöylä. Rakennuksessa oli myös pieni sähkölaitos. Myllyn pihapiirissä on pidetty vuodesta 1999 lähtien Rautaa, tervaa ja rosvoja -kyläjuhlia.

Myllypirtti rakennettiin myllärin asunnoksi 1920-luvulla. Aina ei mylläri tarvinnut tätä asuntoa, jolloin siinä asui muitakin. Tiedetään, että ennen sotia siinä asui miehensä kanssa entinen Korvan Tyyne, jonka poika Veikko Kärki oli Korpitien koulun rehtorina. Rakennuksen seinään on v. 2013 alettu tallentaa vanhoja sanoja. Myllypirtissä on toiminut monena vuonna kesäkahvila.

1930-luvulla rakennettiin kalanviljelylaitos vesiin istutettavien kalanpoikasten kasvatusta varten. Sen hoitajan toimi vuoteen 1973 Onni Uski. Hänen jälkeensä laitosta hoiti Eino Kiviranta kunnes uusi tutkimusasema rakennettiin ja laitos alkoi keskittyä tutkimustoimintaan. Laitokselle perustettiin useita tutkijan toimia ja laitos tarjosi työtä myös aputyövoimalle.

Noin 6 km:n pituinen polku alkaa Hakasuon myllyltä ja kulkee Varisjoen rehevää vartta, Mannilanmäen kangasmaisemaa sekä Kivesjärven rantaa. Polku sisältää opastetauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta ja kulttuurista. Polku tehtiin vuonna 1999 ja se on kertaalleen jo kunnostettu. Polun nähtävyyksiä ovat mm. ruukin rauniot vankan kuusimetsän kätköissä, useat kosket, jääkaudenjälkeisen järven rantaviiva, liito-oravat, majavan jyrsimät puut, kalasääski, näsiät ja sudenmarjat.

Perimätiedon mukaan jokiura syntyi, kun 1800-luvun alkupuolella kaivettiin veneenuittokanavaa Oulujärveen laskeneen Varispuron ja Kivesjärven välille. Vesi ryöstäytyi ja synnytti 3 kilometriä pitkän Varisjoen. Kivesjärven pinta laski kaksi metriä ja entinen Kivesjärven lasku-uoma Alanteenlahdesta Oulujärveen kuivui. Joessa ovat seuraavat paikat yläjuoksulta alajuoksulle: Niskakoski, Ruukinmyllykoski (Kiveskoski), Kotakoski, Taivallampi, Vanha myllykoski, Kotakoski, Hotellinkoski (Myllykoski), Kitro ja Koivukoski. Varisjoki on kalaisa joki. Se on Oulujärven merkittävin vapaana virtaava taimenjoki. Saaliskaloihin kuuluu myös järvilohi, harjus ja siika.

Varisjoen varrella nykyisen Hakasuon myllyn paikkeilla toimi 1852-1859 rautahytti Kiveksen ruukki, joka oli Vaalan Myllyrannan ruukin apuhytti. Ruukissa käytettiin raaka-aineenaan Kivesjärven pohjasta nostettua järvimalmia eli hölmää. Hyttimenetelmällä valmistettiin järvimalmista sokeritoppaa muistuttavia 20-30 kiloa painavia rautaharkkoja, jotka kuljetettiin kesäisin hevosella tai veneellä Oulujärven rantaan Varislahteen. Ruukin omistus siirtyi oululaisten kauppayhtiöiden haltuun. Yhtiö sai senaatilta luvan rakentaa suurempi Varisjoen masuuni Hotellinkosken rannalle. Kivesjärvestä löytyi lähes 30 järvimalmiesiintymää. Rakennustyöt aloitettiin ja vuosina 1859-61 rakennettiin työväelle asuntoja, varastomakasiineja, pato, masuunin kolme metriä korkea pohja ja kolmekymmentä metriä pitkä päärakennus. Rahoitusvaikeuksien takia yhtiö siirtyi pietarilaisten haltuun, yhtiö ajautui vararikkoon ja rakennustyöt jäivät kesken. Hannilan vanha talo tehtiin myöhemmin päärakennuksen hirsistä. Lähde: Leinonen Olavi, Hotellinkoski

Perimätiedon mukaan Manamansalon pappi pakoili vainolaista Honkajärven takana metsään rakennetussa piilopirtissä. Nykyinen piilopirtti Varislahden veneen-laskupaikalla on nimetty tämän muistoksi.

Epävirallinen, noin 7 km pitkä kyläläisten ylläpitämä jäätie talvisin Oulujärven yli Varisniemeltä Paltaniemelle.

Saari, jossa myös Kiveksen rosvot majailivat.

Koulu toimi v. 1924-1971 ja oma koulurakennus valmistui v. 1926.

Niemessä vesilläkulkijat ja tervansoutajat majoittuivat ja odottivat myrskyn laantumista Oulujärvellä.