Kiehimäjoki ylitettiin Kajaani-Oulu maantien kohdalta lossilla v. 1859-1930.

Kiehimänjoen ylityksessä otettiin käyttöön soudettava lossi v. 1859, kun Oulun ja Kajaanin välinen yleinen maantie valmistui. Kapulalossi hankittiin 1910-luvulla ja moottoroitu lossi 1920-luvulla. Lossiliikenne päättyi v. 1930, kun maantieliikenne siirtyi rautatiesillalle. Värjä sana tulee ruotsin sanasta färja eli lautta tai lossi.

Kiehimäjoen ylitys tapahtui lossilla viimeistään vuonna 1859 toukokuusta lokakuuhun. Ylityspaikan rannalla Kiehimäjoen länsirannalla sijaitsi lossimiehen pieni asunto eli värjähuone. Kunta osti rakennuksen värjämies Matti Leinoselta, mutta rakennutti 7,3 m pitkistä hirsistä uuden lossituvan v. 1909. Siinä piti olla lautarakenteinen porstua, pärekatto, leivinuuni, ikkunat ja rossilattia. Viimeinen lossiurakoitsija oli Niilo Sinisalo vuosina 1924-30. Urakoitsija huolehti lossin kuljetuksesta, matkustajien turvallisuudesta sekä lossin ja siihen kuuluvien välineiden ja laitteiden kunnosta. Paltamon kunnallislautakunnan ja kuntakokousten pitopaikka siirrettiin Värjän torppaan v. 1909.

Värjän torpan viereen rakennettiin erillinen kunnanhuone kokousten pitoa varten, sillä Paltamon kunnallislautakunnan ja kuntakokousten pitopaikka oli siirretty Värjän torppaan v. 1909. Tilat kävivät myös kunnanhuoneessa ahtaaksi ja uusia kokoustiloja etsittiin 1910-luvulla. Kunnanhuoneen sisustukseen hankittiin kuusi tuolia, pöytä, sohva, ikkunaverhot ja puoliverhot eli salusiinit. Joenniemen tilan oston jälkeen vuonna 1920 kunnan toiminnot siirrettiin Leijon taloon.

Paltamon seurakunta rakensi kirkkoherran pappilan, kun seurakunnan keskus päätettiin siirtää 30-luvun alussa Paltaniemeltä Oulujärven pohjoisrannalle Kiehimään. Seurakunta osti ns. Leijon pellolta maata (kolme hehtaaria peltoa ja kolme metsää) ja rakensi pappilan tiilestä. Se rapattiin ja maalattiin keltaiseksi. Rakennus valmistui v. 1936 ja sen ensimmäinen asukas oli kirkkoherra Emil Roine, joka on ainoa Paltamon nykyiselle hautausmaalle haudattu Paltamon kirkkoherra. Rakennuksessa oli kirkkoherran perheen asuinhuoneiston lisäksi kirkkoherran viraston tilat. Taloon tehtiin myöhemmin kuparikatto. Pihapiiriin saatiin vuonna 1942 ns. pappilan pirtti, jossa pidettiin kirkollisia kokouksia, rippikouluja ja pienehköjä juhlia 1970-luvun alkuun saakka. Kirkkoherra asui pappilassa vuoteen 1996 saakka, minkä jälkeen pappila toimi mm. päivä- ja perhekerhojen tilana. Yksityisomistukseen pappila myytiin v. 2007.

Leijo-sana tulee ruotsin kielen sanasta lejon, joka tarkoittaa leijonaa. Rakennuksen paikalla on ollut 1700- ja 1800-luvun taitteessa Ruotsin kruunun sotilastorppa, jota viljeli korpraali Samuel Leijon. Hän oli Kiehimänsuun Leinolassa syntynyt Samuel Karppinen (1760-1830), joka pestautui sotamieheksi Kajaanin jääkäripataljoonan Paltamon komppaniaan. Sukunimi muutettiin sotaväessä ruotsinkielisille upseereille helpommaksi lausuttavaksi. Nykyisen talon rakennutti Ilmari Snellman v. 1910 asunnoksi itselleen ja perheelleen. Kun tervakauppa Kiehimässä kävi kannattamattomaksi, Paltamon kunta osti Joenniemen tilan v. 1920 ja 50-luvulla Leijosta tuli kunnan virastotalo 70-luvulle asti. Kunnansihteeri Kusti Karjalainen eli ”Leijon Kusti” asui sisarensa Anna Karjalaisen eli ”Leijon neidin” kanssa yläkerrassa ja kunnantoimisto sijaitsi alakerrassa. Päädyssä oli sairaanhoitajan ja kätilön tilat. Leijossa on toiminut kunnanviraston lisäksi nimismiehen kanslia, uittoyhdistyksen toimitiloja, kansalaisopiston kurssitiloja sekä käsityökeskus. Vuodesta 2003 rakennus on ollut yksityisomistuksessa.

Paltamon kunta ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Paltamon osasto ryhtyivät yhdessä puuhaamaan terveystaloa Paltamoon vuonna 1948, sen jälkeen kun kuntaan oli perustettu kunnanlääkärin virka. Äitiysneuvola joutui toimimaan ahtaissa oloissa kunnanhuoneella. Talon kustannusarvio oli n. 2,1 milj. markkaa, mutta osan maksoivat MLL ja Suomen Huolto. Terveystalon voidaankin katsoa olevan osaksi myös ”Ruotsin lahja Suomen äideille”. Rakennus valmistui kesällä 1950 ja siihen sijoittuivat lääkärin vastaanotto, äitiys- ja lastenneuvola, terveyssisaren ja kätilön asunnot sekä kodinhoitajan asunto. Paltamon terveysasema muutti uusiin tiloihin v. 1980, kun uusi terveyskeskus valmistui.

Paltamoon perustettiin kunnanlääkärin virka vasta v. 1948, mutta lääkäritalon rakentaminen viivästyi rakennustarvikepulan takia, joten ensimmäinen lääkäri, raahelainen LL Teuvo Pietilä aloitti vasta v. 1949. Lääkärintalon urakka annettiin puolella miljoonalla markalla Kalle Pyykköselle ja Eemil Kilpeläiselle. Elokuussa 1957 uudeksi lääkäriksi tuli Lauri Salmela. Hän hoiti paltamolaisia yli 20 vuotta ja kuoli joulukuussa 1979. Terveyskeskuksen valmistuttua v. 1980 taloon tuli päiväkoti Nuppulinna ja sen jälkeen käsityökeskus. Nykyään rakennus on yksityisen omistuksessa.

Paltamon seurakunnan kappalaisen virkatalo valmistui Kiehimään v. 1956 ja se oli kappalaisen asuinkäytössä 2000-luvun alkuun saakka. Kappalaisen Maunu Sinnemäen kerrotaan tuoneen talon arkkitehtuuriin piirteitä ulkomailta, sillä hän oli opiskellut Länsi-Saksassa ennen Paltamoon tuloaan. Nykyisin rakennus on yksityisomistuksessa.

Ensimmäinen apteekkari Irja Vuotsalo aloitti apteekin pidon Paltamossa 27.8.1949 myöhemmän Paltamon leipomon tiloissa. Oma apteekkitalon, Havukkalan, hän rakennutti 1951-52 ja sen oli suunnitellut arkkitehti E. W. Hyvärinen. Rakennus oli suuri, koska asuintilat piti olla myös mukana tulleelle ammattihenkilökunnalle. Vuotsalon apteekkariura päättyi v. 1974, jolloin apteekki siirtyi Pekka Hedmanille. Hänen aikanaan apteekkiin tulivat ATK-laitteet vuonna 1983. Vuosina 1984-89 apteekkarina toimi Heimo Lankinen, joka omisti talon vuoteen 2004, jolloin talo myytiin yksityiskäyttöön. Vuosina 1989-97 apteekkarina toimi Ilkka Vähämaa, jonka aikana apteekki siirtyi K-kaupan kanssa samaan rakennukseen v. 1994 ja sieltä myöhemmin apteekkari Ilkka Lievosen aikana (1997-2003) S-marketin yhteyteen v. 1999.

Rakennus valmistui viljavarastoksi vuonna 1910, jotta maanviljelijät saattoivat ostaa tarvittaessa siemenviljaa lainajyvästöstä. Rakennukseen avattiin Paltamon kotiseutumuseo v. 1962, jota ylläpitää Paltamo-Seura ry.

Paltamon Vaatetuksen perustivat Eeva ja Lauri Heikkinen v. 1949. Se toimi aluksi Osuuskassan pienessä huoneessa ja v. 1952 omassa kiinteistössä. Myytävien tuotteiden valikoima lisääntyi vaatteista jalkineisiin. Samassa rakennuksessa toimi jonkin aikaa myös posti ja leipomo. Paltamon Vaatetus oli ensimmäinen vaatetusalan erikoisliike Kainuun pienissä kirkonkylissä.

Puolankalaissyntyinen Antti Hyttinen muutti Kuhmoniemeltä Paltamon Kauppa Oy:n myymälänhoitajaksi v. 1924. Hän avasi oman myymälän Suomelassa 1925, mutta osti pian Kulman tontin Puolangantien ja Oulun tien risteyksestä. Kaupanpitoa jatkoi hänen poikansa Mikko Hyttinen. Paltamon vanhimpiin kuuluva Hyttisen kaupparakennus purettiin v. 1981, kun Kesko Oy rakensi paikalle suuremman myymälän. K-kauppa Päivikin kauppiaiksi tulivat Eemeli ja Marjatta Parkkila. Nykyisin kiinteistö on Irma ja Viljo Pölläsen omistuksessa, jotka tulivat kauppiaiksi Parkkiloiden jälkeen. Pöllästen jälkeen kauppiaina ovat olleet Hannu ja Minna Moilanen, Ville ja Nina Front sekä Tuomas Sirviö ja Sari Jokelainen.

Kajaanin Osuuskauppa rakensi Mäntylän tontille myymälän vuonna 1927.

Alueen lahjoittivat Joenniemen ja tervahovin omistajat G.A. Snellman G:son ja T:mi Bröder Åström sankarihautausmaaksi keväällä 1918. Hautausmaalle haudattiin myös sotavuosien 1939-45 sankarivainajat.

Majatalon perusti Erkki Leinonen, joka piti talossa kestikievaria. Talossa oli myös Kahvila Männistö, josta käsin järjestettiin matkailijoiden hevoskyydit. Majatalon paikalla sijaitsi myöhemmin Paltamon kemikalio.

Eero ja Lauri Härkönen sekä Eeva Saartimo perustivat Paltamon Talous ja Rauta Oy:n v. 1955. Osakkaaksi liittyi myöhemmin myös Niilo Härkönen. Vuonna 1963 rakennettiin kaksikerroksinen liiketalo, jossa v. 1975 oli parhaimmillaan 26 työntekijää. Laajimmillaan liikkeessä myytiin elintarvikkeita, talous- ja rautatavaroita, maatalous- ja kodinkoneita sekä rakennustarvikkeita. Lisäksi yrityksellä oli pienkonekorjaamo LVI-alan urakointia. Paltamon Talous ja Raudan toiminta loppui v. 1992. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut mm. kukka- ja hautauspalvelu Lamingon Kukka.

Paltamon Kiehimän Säästöpankki perustettiin v. 1922, kun kunnanvaltuusto oli v. 1920 päättänyt yksimielisesti ryhtyä puuhaamaan kuntaan säätöpankkia, ”jonka puoleen kuntalaiset voisivat kääntyä talletuksia ja raha-lainoja koskevissa asioissa”. Pohjavarat saatiin henkikirjuri Erik Johan Cajanerin testamenttirahastosta ja Paltamon kunnan lainajyvästön rahastosta. Nimiongelmien takia säästöpankin toiminta käynnistyi vasta v. 1927. Nimi muuttui Paltamon Säästöpankiksi v. 1945 alkaen, kun Kajaanissa toiminut Paltamon pitäjän Säästöpankki muuttui Kajaanin Säästöpankiksi. Ensimmäinen konttori sijaitsi kunnantalolla, josta se siirtyi Pirkkolaan v. 1932 ja edelleen v. 1938 Harjun taloon. Omaan toimitaloon, Varalaan, Säästöpankki pääsi muuttamaan vasta sodan jälkeen v. 1950. Toimitusjohtajina ovat toimineet kuntakirjuri Frans August Karjalainen (1922-1925), Matti Heikkinen (1925-1939), Sauli Leinonen (1939-1973) ja viimeisenä Oiva Valtanen (1973-1986)

A.J. Vuorivirran kirjakauppa oli Kiehimän ensimmäinen erikoisliike, joka perustettiin v. ____ ja sai v. 1927 nimen Kainuun Kirja- ja Paperikauppa. Kirjakaupan rakennus siirrettiin 30-luvun alussa myöhemmän paloaseman paikalta kokonaisena nykyiselle tontille. Vuonna 1957 Vuorivirrat möivät kaupan Kaino Leinoselle, jonka suvulla kirjakauppa on edelleen.

Liike aloitti toimintansa v. 1947.

Vienankarjalainen Pekka Nykänen avasi kaupan v. 1945.

Oulujärven pohjoispuolisen Paltamon ensimmäinen osuuskassa Pohjois-Paltamon Osuuskassa perustettiin Kestin talossa Mieslahdessa 5.2.1906. Vuonna 1927 nimi muutettiin Mieslahden Osuuskassaksi. Melalahden Osuuskassa perustettiin Hahtolan talossa 18.3.1906. Uuran Osuuskassa perustettiin v. 1908. Paltamon Osuuskassa syntyi v. 1947, kun Mieslahden, Melalahden ja Uuran osuuskassat yhdistyivät ja pankin toimipaikka siirtyi Kiehimään. Ensimmäinen oma liikerakennus avattiin 21.10.1949. Vuonna 1970 pankin nimi muuttui osuuspankkilain voimaantulon jälkeen Paltamon Osuuspankiksi. Uusi toimitalo rakennettiin v. 1966 ja se peruskorjattiin v. 2012. Pankin pitkäaikaisena toimitusjohtajana toimi Esko Anttila v. 1961-96 ja hänen jälkeensä toimitusjohtajaksi valittiin agronomi Jorma Niemi.

Jalmari ja Orvokki Jääskeläinen avasivat v. 1953 Keskusliikkeen. Paltamon posti sai kiinteistön yhteydestä toimitilat laajennuksessa. Alakertaan Jarmo Jääskeläinen avasi v. 1964 radio- ja TV-liikkeen. K-kauppa myytiin Parkkiloille v. 1975. Rakennuksessa toimi leipomo 80-luvulta 2000-luvun alkuun.

Vuonna 1925 Paltamon suojeluskunta, Lotta Svärd –yhdistys, Kiehimän nuorisoseura, Kiehimän maamiesseura, maalaisliiton Kiehimän paikallisosasto sekä joukko yksityishenkilöitä perustivat Kiehimän Seuratalo Oy:n. Kiehimän Seurojentalon rakentaminen aloitettiin 1926 ja se valmistui kesäksi 1927. Heikon kannattavuuden takia taloyhtiö lakkautettiin ja Paltamon suojeluskunta osti kiinteistön v. 1935. Suojeluskuntatalon vihkiäiset pidettiin 27.11.1938, jolloin Kainuun kansanopiston johtaja Armas Antila julisti talon Paltalinnaksi (Linna-nimeä käytettiin muistakin suojeluskuntataloista 1920- ja 30- luvulla. Talo oli sotilaiden tukikohtana 1939-1944 ja Paltamon kunnanvaltuusto kokoontui siellä jatkosodan aikana. Sodan jälkeen suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen seurauksena talo lahjoitettiin korvauksetta Paltamon kunnalle. Kunnanvaltuuston kokousten pito jatkui Paltalinnassa vuoteen 1952 saakka. Paltalinnassa toimi sodan jälkeen myös Paltamon kantakirjasto vuoteen 1949 saakka. Vuonna 1980 rakennusta laajennettiin sosiaalitiloilla.

Talo rakennettiin työväentaloksi Uuralle 1920-luvulla. Se siirrettiin Kiehimään v. 1936 suojeluskunnan taloksi ja suojeluskunnan päällikön asunnoksi. Sodan jälkeen rakennus siirtyi kunnan omistukseen.

Kunta lahjoitti v. 1925 urheilukenttäalueen Kiehimän Seurantalo Oy:lle. Alue siirtyi suojeluskunnalle ja sodan jälkeen takaisin kunnalle. Uudistettu keskuskenttä vihittiin käyttöön v. 1957.

Noin 500 hehtaarin tila, joka päätyi ostokauppojen jälkeen tervakauppias Gustav Adolf Snellmanin kauppahuoneelle. Snellman rakennutti Joenniemen päärakennuksen v. 1884. Paltamon kunta osti tilan v. 1920, minkä jälkeen talossa toimi mm. kunnalliskoti (1923-65). Paltamon nykyinen kirkonkylä on rakennettu Joenniemen tilan maille.

Taiteilija Jouko Toiviaisen tekemä Eino Leino –patsas Ukon lintu ja virvaliekki paljastettiin v. 1978.

Osuusliike Maakunnan kauppa sijaitsi 1917-1922 Joenniemen tilalla. Sen jälkeen kauppatoiminta jatkui vasta v. 1927, kun se sai vuokratilat Pirkkolasta. Maakunta rakensi v. 1929 Hyttisen kaupan viereen oman myymälän, jonka tilalle tehtiin uusi rakennus v. 1980. Rakennus laajennettiin ja uudistettiin v. 1999.

Ensimmäinen virallinen esitys Paltamon seurakuntakeskuksen muuttamisesta Paltaniemeltä Paltaselän pohjoispuolelle tehtiin v. 1887, sillä suurin osa pitäjän asukkaista asui kirkonkylästä katsottuna Oulujärven pohjoispuolella. Tästä alkoi kymmeniä vuosia kestänyt kiistely kirkon seurakuntakeskuksen ja kirkon paikasta. Myös Paltaniemen kuvakirkon rakennuksen siirtoa suunniteltiin niin pitkälle, että Paltaniemen Valttarinrannassa kerrotaan olleen jo proomun odottamassa kirkon kuljettamista. Syyskuussa 1931 Kiehimässä pidetyssä kirkonkokouksessa tehtiin päätökset kirkon rakentamisesta Kiehimänjoen länsipuolelle. Lopullisesti kirkon paikasta päätettiin syksyllä 1936, mutta vasta uuden kirkkoherran, Arvi Merikallion, tultua virkaansa keväällä 1938 saatiin rakennushanke kunnolla käyntiin. Arkkitehti Ilmari Launiksen ensimmäisiä kirkon piirustuksia rakennushallitus ei kuitenkaan hyväksynyt, vaan vaati entiselle emäseurakunnalle komeampaa ajan hengen mukaista funktionaalista kirkkotyyppiä. Launis joutui tekemään kokonaan uudet, mutta alkuperäiseen ehdotukseen perustuvat piirustukset ja rakennustöihin päästiin jatkosodan alla kesällä 1941. Työt jouduttiin keskeyttämään v. 1942 sota-aikana työvoiman ja rakennustarpeiden puutteen takia, mutta rakentamista jatkettiin v. 1945 ja uuden kirkon vihkiäisiä vietettiin 4.8.1946. Paltamon emäseurakunnan viides kirkko on rakennettu tiilestä ja rapattu valkoiseksi ja se on eräänlainen kolmilaivainen hallikirkko, jonka itäpäädyssä kohoaa 35 m:n korkuinen kellotorni. Kellotornissa kaikaa entinen Konevitsan luostarin kello, jonka seurakunta osti sodan jälkeen Konevitsan luostariyhteisöltä. Alttaritaulun on maalannut paltaniemeläinen taiteilija Toivo Tuhkanen ja se esittää Kristuksen taivaaseenastumista. Urut saatiin kirkkoon vasta v. 1950

Puolangantien varressa

Rakennettu alunperin tukkilaisille. Toiminut myös kouluna, huonekalutehtaana. Nykyään yksityisen omistuksessa.

Esihistoriallinen asuinpaikka

Kiehimän uusi hautausmaa vihittiin käyttöön marraskuussa 1935, kun päätös seurakunnan toimintojen siirtämisestä Kiehimään oli tehty v. 1931.

Rautatieasema ja suuri uiton puuterminaali

Paltamon rakennuselementti teki aiemmin Palta-taloja. Saha-osa tuhoutui tulipalossa.

Kirkonkylän koulun opetus alkoi syksyllä 1939. Samaan aikaan alettiin rakentaa uutta koulurakennusta, mutta talvisota keskeytti rakennustyöt. Sodan ajan kirkonkylän koululaiset kävivät koulua Kiehimän koululla ja v. 1945 alkaen alakoululaiset kävivät koulua Paukkulassa. Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema oma koulurakennus valmistui vasta v. 1950 ja se oli tarkoitettu kolmen opettajan kouluksi. Kesällä 1961 tehtiin peruskorjaus ja laajennus, jolloin saatiin mm. lämminvesi rakennukseen. Myös kirjasto sai oman tilan alakerrasta. Paltamossa pitkäaikaista opettajanuraa ovat tehneet mm. Teuvo Kotimäki, Anja ja Urho Aarnio, Osmo Rantala, Taimi Hyttinen, Erkki Heinonen ja Saimi Haverinen. 1.-6. –luokkalaiset siirtyivät rakennuksesta Korpitien koulun yhtenäiskouluun v. 2008.

Vuonna 1958 säädettiin uusi kansakoululaki, jonka mukaan kansakoulu jakaantui kuusivuotiseen kansakouluun ja kaksivuotiseen kansalaiskouluun. Kansalaiskoulu aloitti Paltamossa toimintansa 1.9.1961 ja sitä varten valmistui oma koulurakennus Koulukankaalle. Rakennuksessa oli kuusi teoria-aineiden opetusluokkaa, kone- ja sähköopin luokka, metalli- ja puutyötilat, kutomaluokka, kotitalousluokat, voimistelusali, keittola, kellarit, sauna, lämpökeskus, talonmiehen asunto ja oppilasasuntola 72 oppilaalle. Koulun viereen tehtiin kolme rivitaloa opettajille ja hammaslääkärin virkatalo. 1960-luvulla koulussa oli liikelinja, tekninen linja ja kotitalous-käsityölinja. Kouluun perustettiin 12 uutta opettajan virkaa. Oppilasasuntola lakkautettiin v. 1968. Kansalaiskoulun toiminta päättyi v. 1973, jolloin kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistyivät peruskoulun yläasteeksi. Rakennuksen tiloissa on toiminut mm. peruskoulun opetusta, Harjurinteen koulu, kansalaisopisto ja Paltamon työvoimatalo (2008-2013). Entinen ruokalatila muuttui kuntosaliksi v. ______. Asuntola muutettiin kunnanviraston käyttöön v. 1970. Kunnanviraston laajennusosa valmistui v. 1978.

Gabriel Jokelaisen omistama. Tilalta tehtiin myttykauppaa. Myttykaupassa vienalaiset ostivat velaksi tavaraa, jota myivät ylävirtaan.

Nykyisin matkustajakoti Keidas

Paltamon kunnan lainakirjasto siirrettiin Paltaniemeltä Kiehimään v. 1912 Värjän torppaan, jossa sijaitsi myös kunnanhuone. Vuonna 1932 kirjasto muutti Pirkkolaan, v. 1949 Paukkulaan ja v. 1961 kirkonkylän kansakoulun alakertaan. Kirjastoauto hankittiin v. 1972. Kun kirjaston tila kansakoululla kävi aineiston kasvaessa ahtaaksi, rakennettiin 480 m2:n uusi pääkirjasto osittain Kostamuksen jälkihoitorahoilla ja se valmistui v. 1982. Kirjastossa oli v. 1912 lopussa n. 60 000 aineistoyksikköä, joista kirjoja n. 56 000. Päätoimisina kirjastonhoitajina ovat toimineet Maija Haataja (1968-1972), Kirsti Heikkinen (1972-73), Raili Kokkonen (1974-87), Irja Aihio (1988-1998 kirjastotoimenjohtajana) ja Reima Uusitalo (2000-).

Urheilukenttä ja monitoimihalli Pertin halli.

Esihistoriallinen asuinpaikka. Metelinniemestä, Oulujärven rannasta on kulkenut laukkukauppiaiden reittejä polkuna-tienä joen reittiä myötäillen aina Uuraan saakka. Alueella on sijainnut myös leirintäalue. Nykyään Paltamon Golf.

Kiehimänjokeen liittyy paljon toimintoja vuosisatojen varrelta. Joessatai sen varrella on muun muaasa ollut esihistoriallisia asuinpaikkoja, erottelupaikka Leijon yläpuolella. Lohen ja norssin nousupaikka ja helmen kalastupaikkoja.

Paltamolainen Aate Laakso muutti Amerikkaan 1910-luvulla ja tutustui siellä karpalon viljelyyn. Palattuaan takaisin Paltamoon hän kasvatti karpaloa Kannaksen suolla 1920-luvun alussa.